perjantai 24. toukokuuta 2013

Suuri illuusio

Illalla maailma rauhoittui. Pilvet väistyivät ja upea kuu nousi vuorten takaa. Joki pauhasi uomassaan, mutta astetta rauhallisemmin. Edelleen se kuitenkin kuiskii meille ihmisille. Minäkö valjastettu? 


Kävin hevosten kanssa katsomassa laitumelle nousutta tulvavettä. Ne seurasivat minua kuin pillipiiparia. Juni-tamma käveli vieressäni ja pysähtyi välittömästi, jos minä pysähdyin. Loput kuusi sen perässä. Nouseva joki sai ne epävarmoiksi. Päät pystyssä ja sieraimet väristen ne seurasivat valtoimenaan virtaavaa vettä. Luottivat kuitenkin ihmiseen; että minä tietäisin paremmin. Että ei tarvitse pelätä, voi vain ihmetellä. Vai luotinko minä niihin? Että ei tarvitse pelätä, hevoset vaistoavat kyllä. Ehkä luotimme toisiimme. Minulla oli tieto, niillä vaistot.



Olen niin onnellinen, että minulla on tällaisia mahtavia lempeitä ystäviä. Luonnonvoimia, jotka ovat kuin tuo joki. Valjastettuja, mutta niin vahvoja, että ihminen ei voi niille lopultakaan yhtään mitään. Voimme hallita niitä ainoastaan ystävyydellä ja lempeydellä. Ja niin meidän pitäisi hallita jokeakin: lempeydellä, ei ylimielisyydellä, pakolla ja väkisin. 





Kunpa me ihmiset vapautuisimme siitä suuresta illusiosta, että me tiedämme paremmin, osaamme paremmin ja voimme hallita luontoa tiedollamme ja voimallamme. Emme me voi. Me olemme osa tuota luontoa, emme sen yläpuolella, emmekä yhtään sen merkittävämpiä kuin tuo joki tai nuo hevoset. 

6 kommenttia:

  1. Puhut viisaita sanoja: emme me ihmiset todellakaan voi hallita ja vallita luontoa. Kunpa myös tajuaisimme sen, ettemme voi tuhlata ja raiskata ympäristöämme; maapallo lienee jo sietokykynsä rajoilla.

    Levollista viikonloppua Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto on tosiaankin sietokykynsä rajoilla ja sehän tarkoittaa meidän loppua. Maapallo toipuu kyllä. Ehkä siihen menee 10 000 tai 100 000 vuotta tai ehkä miljoona vuotta, mutta se on lyhyt aika maailmankaikkeudessa.

      Täälläkin on nyt uutisoitu, että tältä ilmastonmuutos sitten tuntuu ja tätä se tarkoittaa, pitäisikö herätä? Luulen kuitenkin, että kunhan tästä taas toivutaan, meno jatkuu entisenlaisena...

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Oli taas niin hieno ilta! Tällaiset kokemukset laittavat ajattelemaan, mikä tässä oikein onkaan tärkeää :)

      Poista
  3. Niin ihana postaus, tuolla luonnossa kävellessä sitä tuntee olevansa todellakin luontoon kuuluva pieni osa vain, jonka pitää ymmärtää ja arvostaa isompaansa :), kauniita kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sitä tuntee kyllä oman pienuutensa tuollaisten "luonnonmullistusten" edessä. Kun joen vesi vain nousee ja nousee, ei siinä ihminen voi tehdä yhtään mitään muuta kuin siirtyä alta pois. Mutta hyvä muistutus taas kerran!

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!