Täällä on jäljellä enää yksi vanha omenapuu, mutta siitäkin tulee melkoinen määrä omenoita ja pitäisi keksiä, mitä niillä oikein tekee. Aidan takana seisoo tosin viisi tyyppiä, joilla olisi varmaan hyvä ehdotuksia...
Kissa ei ole tosin omenansyöjä, mutta osallistuu mielellään niiden pomimiseen :). No, hevoset saavat osansa, osa menee suuhun sellaisenaan ja osasta tulee varmaankin omenasosetta.
Mutta osasta tulee, tai on jo tullutkin, sellaista vanhan ajan herkkua kuin omenapaistosta. Sitä syötiin aina lapsuudenkodissani, se on tosi helppo ja nopea tehdä ja uskomattoman hyvää vaniljakastikeen tai
jäätelön kanssa. Tekeeköhän tätä enää kukaan? Ainakaan en ole koskaan kuullut...
Meillä puhuttiin aina omenapaistoksesta, mutta Kotiruoka- keittokirjasta resepti löytyy nimellä Toscaomenat.
Omenapaistos
muutama omena pilkotaan voidellun uunivuoan pohjalle - kuorineen tai kuorittuna. Makuasia. Minä laitan nämä kotimaiset kuorineen.
Perään n. desi vettä - riippuu vähän omenien määrästä.
Paistinpannulla sulatetaan n. 50 g voita. Siihen lisätään n.1/2 dl sokeria (omenoiden happamuuden ja oman maun mukaan), 2 dl kaurahiutaleita ja kanelia maun mukaan. Sekoitetaan kunnolla (ja seoksen voi antaa vähän paahtuakin). Kauraryyniseos kaadetaan omenien päälle.
Paistos uuniin keskitasolle, 200 astetta ja noin 25 minuuttia, kunnes kauraryyniseos on vähän ruskistunut.
Tolkuttoman hyvää! Suosittelen! Itse kokeilin tätä, Norjassa kun ollaan, rømmen eli paikallisen kermaviilin kanssa, mutta suosittelen vaniljakasteiketta tai jäätelöä. Äitini taisi syödä tätä joskus maidonkin kanssa.
Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen ääniltä erottaa
astioiden helinää.
Toukka tiskaa.
( Risto Rasa. Metsän seinä on vain vihreä ovi )